Tienaan palkkatyössäni 200 000–250 000 euroa vuodessa. Voisin vain keskittyä perheeseeni, käpertyä omaan nurkkaani ja elää hyvää elämää.
Mutta en voi.
Olen äärimmäisen huolissani siitä, millaisessa maailmassa ja Suomessa lapsemme kasvavat.
Julkinen kulutus on 60 % BKT:sta. Suomen talous ei ole kasvanut 17 vuoteen. Poliitikot riitelevät. Kolmikanta jarruttaa. Verotus on maailman huippua. Bisneksen tekeminen on tehty monella mittarilla tahallaan vaikeaksi.
Samaan aikaan jengi odottaa jotain omituista vientivetoista pelastusta. Työnteko ei kiinnosta, koska tulonsiirroilla saa enemmän fikkaan. Kannustinloukku on todellinen, mutta fakta on myös se, että työelämässä ansiotaso kasvaa, sohvalla ei.
Tavallinen perustallaaja voi vaikuttaa tähän vain äänestämällä ja olemalla aktiivinen. Mutta yritysmaailmaan ja bisneksen tekemiseen voi vaikuttaa itse tehokkaimmin. Minä ainakin käytän energiani niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa.
Ja juuri bisnesmaailmassa on suuria valuvikoja. Ei vain niissä, jotka mainitsin aiemmin, vaikka siihen suuntaan osoitan eniten sormellani.
Suomi tarvitsee myyntiä ja isosti
Työn tekemisen merkitys on katoamassa. Ihmiset laiskistuvat. Tämä on täysin väärä suunta.
Meidän täytyy herätä, puhua asioista suoraan oikeilla termeillä ja tehdä se omilla nimillämme. Ei tarvitse häpeillä mitään. Se ei ole keneltäkään pois.
Ja kyllä, laitan myös itseni tykityksen kohteeksi. Saan varmaan heittereitä.
Ihan sama.
Suomi tarvitsee myyntiä. Siitä täytyy uskaltaa puhua. Ei läpsyttelyä, vaan rohkeutta, riskiä ja juoksemista. Mutta fiksulla tavalla. Katse on oltava muualla kuin omassa navassa ja lähipiirissä.
Missä olivat ne, jotka olivat vallanneet markkinan?
Kun aloitin nykyisessä palkkatyössäni kahdeksan vuotta sitten ja rakensin bisnestä tyhjästä, yritin etsiä samaistuttavia tyyppejä. Ei ollut vielä exit-kirjoja Suomessa. Ja jälkikäteen katsottuna ne eivät yleensä kerro konkreettisesti, miten menestys tapahtuu ensimmäisestä päivästä alkaen.
Konsulttitaloistakaan en löytänyt yhtäkään sellaista, joka olisi vetänyt jonkin pelin jo läpi. Moni oli ollut konsultti koko uransa, mutta ei ollut valloittanut mitään konkreettista.
Arvostan konsultteja. Jokainen, joka puhuu myynnin kauneuden puolesta, ansaitsee kunnioitukseni. Mutta minä yritin löytää jonkun, joka oli valloittanut Suomesta jotain.
En löytänyt.
Ja jos olisin halunnut johonkin "kurssiin", budjettia ei ollut. Ei rahaa koulutuksiin. Olin yksin. Ei mentoria. Ei ketään kertomassa seuraavaa askelta. Vain netti ja kirjastot.
Silloin päätin, minä rakennan ja valloitan tämän markkinan itse.
Ja nyt kun valloitus on tehty, kerron tästä matkasta muille.
Ennennäkemätön näköalapaikka
Onnistuin tehtävässäni viidessä vuodessa. Valloitin markkinan kaikilla mittareilla. Liikevaihdolla, myynnillä, projekteilla. Viime vuosina on kahmittu vain lisää markkinaosuutta.
Voin sanoa, että olen vetänyt jo tämän pelin läpi. Valloitus saavutettu.
Viimeiset kaksi vuotta olen tajunnut, että työni ansiosta olen osittain bisneseliitin näköalapaikalla. En siis itse ole isojen firmojen johtoryhmissä. Vaan kauttani on mennyt jo vuosia putkeen heittämällä eniten yrityskauppoja.
Mahdollisesti eniten koko Suomen historian aikana.
Tämä on mahdollistanut sen, että olen kuullut suoraan yrittäjiltä, miten he ovat rakentaneet bisneksensä, myyntikoneistonsa ja mitä se on vaatinut, että exitti saadaan aikaiseksi, aivan ykköspäivästä alkaen.
Mistä opit?
Joka päivä kahdeksan vuoden ajan olen opiskellut myyntiä, johtamista tai bisnestä. Olen joutunut viemään kaiken omaan maailmaani, ilman valmista polkua.
Jatkuvasti pohdin: ”Miten tämä voisi toimia minun maailmassani?”
Ihminen on laiska ja yes-tyyppi, jos luulee, että joku tulee kertomaan jollakin omituisella taikakepillä, mitä pitää tehdä. Itse täytyy kyetä oivaltamaan, miten kuultu asia toimii omassa kontekstissa, ja testata se heti.
Muuten on aivan kuten muut. Ja sekin on täysin fine.
Olen myös päättänyt ottaa katseeni pois omasta navastani. Haluan jakaa oppejani siitä, miten markkinan valloitus tehdään ja mitä exitin saavuttaneet firmat ovat joutuneet käymään läpi.
Miksi en vain rentoudu?
Tunnen sisälläni aidosti huonoa oloa. Tuntuu pahalta isossa kuvassa. Ihmiset ovat pehmentyneet. Tiedän olevani näiden ajatusten kanssa aika yksin. Ja tämä on itselleni myös fine.
Suomi ja jengi odottaa poliittista pelastusta. Ei muuten tule.
Täältä puuttuu monin tavoin kovuutta. Asioista täytyy pystyä puhumaan suoraan. Joskus on laitettava itsensä tykityksen kohteeksi. Kuten minä teen nyt.
Itse pyrin ajattelemaan monesti toisin. En suostu olemaan kenenkään armoilla. En ole saanut mitään ilmaiseksi. Kaikki on tullut analysoimalla, testaamalla, ottamalla turpaan ja juoksemalla eteenpäin.
Ja nyt haluan näyttää muille sen, osittain ilmaiseksi.
Myynti ykköspallille tai pahoinvointivaltio
Jos kaveri vieressä tekee bisnestä ja vauraustuu, se ei ole sinulta pois. Päinvastoin. Se saa talouden rattaat pyörimään ja hyvinvointivaltion kasvamaan.
Kun eri aloja on vertailtu, myynnin arvostus on pohjamudissa Suomessa. Olisiko sijalla 360? Se on nostettava kohti ykköspallia.
Jos mindset ei ole tämä, lapsemme kasvavat todennäköisesti pahoinvointivaltiossa.
Ymmärrän täysin, että tulojen kasvaessa jengi lähtee ulkomaille kylmyyttä ja veroja karkuun. Miksipäs ei? Porukka haluaa hyvää läheisilleen.
Itsekin voisin näin tehdä. Mutta en suostu. En vain pysty. Uskon vielä kotimaahani ja yritysmaailmaan.
En politiikkaan. Siellä on jo näytöt annettu.
Laitetaan fokus niihin asioihin joihin voimme vaikuttaa.
Uskon, että kaikki maailman ongelmat ratkotaan viime kädessä yrittäjien voimin. Erik